Miten kirjoittaa dekkari?
Sitä aloin pohtia siirryttyäni tietokirjojen ja historiallisen romaanin jälkeen rikoskirjallisuuden pariin. Pian huomasin, ettei dekkarin kirjoittaminen ollutkaan niin yksinkertaista kuin olin kuvitellut.
Tietokirjoista historialliseen romaaniin
Olin vuonna 2020 yhtenä neljästä tekemässä Kuivaniemen kunnallisen keskikoulun historiikkimatrikkelia. Tietokirjani Pohjanmaan rykmentin Kemin komppania ilmestyi keväällä 2021 ja ensimmäinen romaanini Iisakanmäki syksyllä 2022.
Kemin komppanian tietokirjan tekeminen otti monta vuotta. Piti tutkia lähteitä ja kirjallisuutta, arvioida tietojen luotettavuutta ja rakentaa hajanaisesta aineistosta kokonaisuus. Lähdeviittaukset tein Oulun yliopiston historian laitoksen ohjeiden mukaisesti.
Vähitellen halusin kuitenkin kokeilla myös kaunokirjallisuutta. Siksi aloin kirjoittaa fiktiivisiä jaksoja edesmenneen esi-isäni ruotusotamies Johan Blomsterin elämästä ja kokemuksista.
Historiallisesta romaanista dekkariin
Kun ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä fiktiivistä romaaniani, kuvittelin hetken, että työ olisi helpompaa, kun kaiken voisi keksiä omasta päästään. Ei ollut.
Historiallinen romaani vaati sekin runsaasti taustatyötä. Oli palattava lähteisiin ja kirjallisuuteen, tarkistettava yksityiskohtia ja mietittävä, mikä oli mahdollista juuri siinä ajassa, johon tapahtumat sijoittuivat. Vasta vähitellen Iisakanmäki valmistui.
Sen julkaisemisen jälkeen mietin, mitä kirjoittaisin seuraavaksi. Olin lukenut koko ikäni dekkareita, erityisesti suomalaisia ja skandinaavisia rikosromaaneja. Aloin pohtia, miten kirjoittaa dekkari ja olisiko sen kirjoittaminen helpompaa kuin historiallisen romaanin.
Ei ollut sekään.
Miten kirjoittaa dekkari?
Tapasin kustantajani Matti Ylipiessan Oulun Historiaseuran seminaarissa Värtön Pömmiön entisellä koululla ja kerroin aloittaneeni dekkarin kirjoittamisen.
– Murhataanko siinä rehtori? Matti kysyi.
Vastasin, ettei ensimmäisessä dekkarissa murhata rehtoria vaan vasta toisessa. Jätän lukijoitteni selvitettäväksi, murhataanko rehtori ja missä dekkarisarjan osassa – vai murhataanko ollenkaan.
Huomasin pian, että myös dekkarin kirjoittaminen vaatii paljon taustatyötä. Luin Jarkko Sipilän poliisiromaaneja ja kiinnitin erityisesti huomiota siihen, kuinka realistisesti poliisin työtä niissä kuvataan. Perehdyin myös lainsäädäntöön, sillä poliisin toimintaa säätelevät lukemattomat lait, asetukset ja valtioneuvoston päätökset. Minä luin niistä useita.
Yritin saada tietoa myös suoraan Kemin poliisilta ja jopa luvan päästä tutustumaan poliisilaitokseen. Se ei onnistunut. Kuulemma lupia ei ollut annettu edes elokuvantekijöille eikä Lapin poliisit -televisiosarjan tekijöille. Omapahan on häpeänsä, jos olen joutunut kirjoittamaan joitakin asioita omasta päästäni.
Dekkarin kirjoittamista voi opetella
Dekkarin kirjoittamiseen varasin aikaa ja aloin opiskella kirjoittamista Vuolle-opiston Pohjoisessa kirjoittaja-akatemiassa. Opettajani oli Katri Rauanjoki ja tutorini Minna Rytisalo. Sain arvokasta vertaispalautetta muilta kurssilaisilta. Myös Otavan kustannustoimittaja Salla Pulli antoi kurssin aikana palautetta teksteistämme.
Olen oppinut, ettei kysymykseen miten kirjoittaa dekkari ole yhtä yksinkertaista vastausta. Tarvitaan toimiva rikosjuoni, uskottavat henkilöt ja riittävästi tietoa poliisin työstä ja rikostutkinnasta. Ennen kaikkea tarvitaan kirjoittamista, tekstin korjaamista ja palautteen kuuntelemista.
Dekkarissakin mielikuvitus saa tehdä työnsä, mutta uskottavan maailman rakentaminen vaatii yllättävän paljon tosiasioiden selvittämistä. Siinä suhteessa matka tietokirjasta historialliseen romaaniin ja edelleen dekkariin ei lopulta ollutkaan niin pitkä kuin olin kuvitellut.