Toukokuussa 2024 istuin kustantajani Matti Ylipiessan kanssa lounaalla Kemissä. Pohdimme kolmannen dekkarini aihetta.
”Mikä olisi sellainen ajankohtainen rikos, jota laittaisin Kemin rikospoliisit selvittämään?” kysyin Matilta.
”Ihmiskauppa”, sanoi Matti.
”Mikä ihmiskauppa?” kysyin minä hämmästyneenä.
”Marjanpoimijoiden ihmiskauppa”, Matti sanoi.
Siitä aihe alkoi vähitellen kehittyä. Matti kertoi myös vakoilijaepäilyistä, joita Kemissä liikkui huhuina. Kaupungintalolla ja kulttuurikeskuksessa oli nähty outo pariskunta. Nuokin jutut painoin mieleeni, vaikka Matti ne lähinnä vitsinä kertoi.
Aloin pikkuhiljaa kerätä materiaalia kolmanteen osaan. Tutustuin Thaimaan Isanin maakuntaan ja sen asukkaisiin. Samanaikaisesti kävin läpi lehtiartikkeleita thaimaalaisten marjanpoimijoiden houkuttelusta Suomeen ja kohtelusta täällä kesällä 2022. Monia marjayhtiöitä ja niiden omistajia syytettiin eri oikeusistuimissa marjanpoimijoiden epäinhimillisistä olosuhteista ja ala-arvoisesta kohtelusta. Moni heitä oli palannut Thaimaahan korkeintaan muutama satanen taskussaan. Useimmat köyhempinä kuin tullessaan. Omistajia syytettiin ihmiskaupasta.
Minua kiinnosti myös venäläisten tihutyöt ympäri Eurooppaa ja tähän liittyen Suomen ja Yhdysvaltojen solmima DCA-sopimus, jonka perusteella yhdysvaltalaisia sotilaita osallistui sotaharjoituksiin Lapissa. DCA-sopimuksessa nimettiin Suomesta alueita, jotka olisivat tarvittaessa yhdysvaltalaisten sotilasviranomaisten käytössä. Näitä alueita olivat mm. Veitsiluoto ja Tervolan varikkoalue. DCA-sopimus korosti Ajoksen sataman merkitystä sotilaallisena kulkuväylänä, ja sen kautta alettiin kuljettaa sotilaita ja varusteita sotaharjoituksiin. Esimerkiksi huhtikuusta kesäkuuhun 2024 Lapissa pidettyyn kansainväliseen harjoitukseen tuli Ajoksen sataman kautta noin 2000 yhdysvaltalaista sotilasta ja 600 ajoneuvoa.
Tutkin lehtiartikkeleista Suomessa keväällä ja kesällä tapahtuneita varastohallien paloja ja vesilaitoksiin tunkeutumisia. Osaa paloista arveltiin tuhopoltoiksi, ja vesilaitoksiin tunkeutujia ei saatu selville. Lisäksi heinäkuun lopulla 2024 kaadettiin Elisan puhelinmasto Janakkalassa.
Asiantuntijat arvioivat, että Venäjä käyttää hybridioperaatioita testatakseen länsimaiden haavoittuvuuksia ja reaktioita. Arvellaan, että nykyiset toimet ovat vasta harjoittelua ja jonkin isomman operaation testivaihetta. Venäjä pyrkii kartoittamaan haavoittuvuuksia sellaisissa valtioissa, joita se tarpeen tullen haluaa vahingoittaa.
Tuolta pohjalta loin venäläisen illegaalivakoojan Jüri Mulgovitsin, joka oli tullut Suomeen ja Kemiin inkeriläisenä paluumuuttajana jo vuonna 2006. Kirjoitin hänen historiastaan ja vakoojakoulutuksestaan Venäjällä monta lukua. Hän seikkaili jopa Prigožinin ja Putinin vanavedessä. Lopulta päädyin kuitenkin karsimaan Mulgovitsin Venäjän ajan vain yhteen lukuun.
Halusin palauttaa Kemin poliisista Ukrainan sotaan lähteneen poliisiharjoittelija Juha Parpalan takaisin poliisitehtäviin. Kirjoitin paljon hänen kokemuksistaan Ukrainassa, mutta karsin lopulta tämänkin osan vain yhteen lukuun. Kemissä Parpala kunnostautuu ja toimii kiitettävästi Kemin rikospoliisin ja Veitsiluotoon perustetun amerikkalaisten varikon yhdyshenkilönä. Kirjan loppupuolella Parpala ja komisario Posio joutuvat Veitsiluodossa amerikkalaisten sotilaiden mukana tulitaisteluun Mulgovitsin opastaman Suomeen soluttautuneiden spetznas-sotilaiden kanssa.
Minua mietitytti ylikonstaapeli Koskelan kohtalo. ”Kullan hinnassa” Koskelan elämässä alkoi alamäki. Viinan kanssa tuli liikaa läträttyä ja vaimon kanssa riideltyä. Lopulta Maarit muutti Ella-tyttären kanssa pois, ja Koskela jäi surkuttelemaan omaa kohtaloaan.
Kysyin aina viisaalta vaimoltani, mitä teen Koskelan kanssa; annanko hänen vajota rappiolle vai pelastanko hänet dekkarisarjan viimeisessä osassa. Virpi, periempaattisena ihmisenä, oli sitä mieltä, että pelastan Koskelan. Niin sitten teinkin. Komisario Posio tulee avuksi, ja Koskela löytää jälleen tien ylöspäin ja onnelliseen elämään.
Syksyn 2024 mittaan käsikirjoitus alkoi muotoutua. Sen yhtenä pääteemana edellisten lisäksi oli komisario Posion viimeinen työvuosi. Hän on pitänyt työstään ja kokee sekä ilon että tuskan hetkiä vuoden kuluttua kesällä tapahtuvaa eläkkeelle jäämistään ajatellessa. Erityisesti hän on kiintynyt ”poikiinsa”: Koskelaan, Luusuaan ja Parpalaan. Komisario Posio on tässä kirjassa Kemin poliiseista päähenkilö. Veitsiluodon tulitaistelussa Posio haavoittuu ja luulee jo hetken loppunsa tulleen. Ei kuitenkaan vielä.
Vuoden 2025 alussa minulle tuli kiire. Lapin Kansa kirjoitti, että toukokuussa Rovaniemen käräjäoikeudessa alkaa suuri oikeudenkäynti marjayrittäjää vastaan. Minulla syttyi ajatus, että kirjan pitäisi ilmestyä samoihin aikoihin. Matti oli sitä mieltä, että käsikirjoituksen pitäisi siinä tapauksessa olla valmiina maaliskuussa, mieluiten alkukuusta. Lupasin, että näin tapahtuu.
Minulla oli paljon kirjoitettua materiaalia koossa ja mietitytti, miten saan kirjasta jäntevän ja kiinteän kokonaisuuden. Yhtenä yönä heräsin kello viisi aamulla ajatus kirkkaana. Mulgovitsin ja Parpalan osuus tuli karsia vain Suomeen ja Kemiin. Näin tein ja tästä jo kerroin edellä.
Mutta oli vielä yksi iso ongelma. Olin saanut palautetta edellisten kirjojeni kieliasusta. Joidenkin mielestä niissä oli luvattoman paljon kielioppi- ja kirjoitusvirheitä. Halusin nyt tarkastaa käsikirjoitukseni niin huolellisesti, ettei näitä virheitä uudessa kirjassa enää olisi. Tämä vei aikaa, ja tein paljon korjauksia. Viimeisen oikoluvun saatteeksi Matti toivoi, ettei enää tulisi korjauksia: ”mieluimmin kaksi kuin kaksikymmentä sivua”.
En tehnyt enää yhtään korjausta.
Nyt odotellaan kevättä. Aika kuluu hitaasti, mutta toukokuu tulee, ja loppukuusta todennäköisesti kirja Ihmisen hinta ilmestyy.
Tarina etenee jouhevasti, ja kirja on yllätyksiä täynnä. Murhaaja paljastuu vasta viimeisessä luvussa. Kahden nuoren thaimaalaisen marjanpoimijan kokemukset Suomessa menevät tunteisiin. Niin kävi kirjoittajallekin.
Huumoriakin löytyy mm. Jüri Mulkovitsin ja hänen vaimonsa Tatjanan merkillisestä avioli-tosta, joka on olosuhteiden sanelema avoin suhde. Matin koirien kaimat, Ossi ja Aida, pääsevät myös pikaisesti ääneen.